Perjantai 13.1. Juhla on arkisesta poikkeava tilaisuus eli juhlatilaisuus. Urheilijalle kilpailu on tietenkin aina juhlatilaisuus. Sitä samaa se on valmentajallekin! Meidän tiimin ekat ”bileet” ovat huomenna.

”Kilpailubileiden” suunnittelu alkaa viimeistään harjoitusvuoden alussa. Yleensä tiedossa on silloin pääkilpailujen aikataulutus. Mutta paljon oleellisempaa kuin tarkat päivänmäärät, on hahmotella ja luoda näky siitä, millainen kilpailusuoritus halutaan saada aikaiseksi. Miltä se tuntuu, miltä se näyttää, kuinka liike virtaa, millainen rytmi siinä on ym. ym. Kehityslähtöisessä valmennuksessa oleellista on hahmottaa tavoiteltu lopputulema. Siis nimenomaan suorituksen osalta. Itse vierastan tarkkoja numeraalisia tulostavoitteita. Tulostavoite ei mielestäni paranna eikä kehitä suoritusta.

Kun hahmotelma suorituksellisesta tavoitteesta on olemassa, on luonnollista suunnitella reitti sen saavuttamiseksi. Rakentaa siis harjoittelun punainen lanka, tiekartta tms. Itse ajattelen suunnittelun suunnan olevan siis tulevaisuudesta nykyhetkeen ja tavoitteesta tekemiseen. Vaikka päätavoitteena on ”huippubileet”, on tekemisessä syytä keskittyä kuitenkin aina tähän hetkeen. Mutta samalla on varmistettava, että tekeminen etenee joka päivä  ”tiekarttaa” pitkin kohti tavoitetta.

Tällä viikolla urheilijat virittäytyvät omaan avauskisaansa eri tavoin. Isoin valmistautumis”työ” tapahtuu aina mentaalitasolla. Harjoituksellisesti Petterillä ja Emmalla on ollut hyvin kevyt viikko, käytännössä vain yksi tehollisesti kova harjoitus ennen lauantain starttia. Ada eteni alkuviikon vielä reippaasti treenaten, ke-to kevyesti / huoltavasti ja tänään terävästi tekniikkaa ja nopeutta viritellen. Koutsilla oli siis hyvin iisi viikko. Tiedän varmuudella, että huomenna on jännityspäivä. Ainakin koutsilla. Valmennusjännitys on varma merkkii siitä, että valmentamisella on väliä. Ei jännitä, jos ei kiinnosta 🙂

Sain idean: naputtelen huomenna Valmennusikkunaan valmentajan kisapäivästä 🙂

Lauantai 14.1., kisapäivä . Valmentajan rooli kisoissa on yksinkertainen: mahdollistaa urheilijan onnistuminen. Ja analysoida omassa pienessä päässään ja tottakai myös yhdessä urheilijan kanssa kisapäivää. Ei pelkästään suorituksia ja päivän virettä, vaan myös valmistautumista lyhyellä ja pidemmällä perspektiivillä. Kiteytetysti omaa tapaani toimia kisatilanteessa voisi kuvata, että olen läsnä ja saatavilla, mutta en pyri olemaan mitenkään erityisen aktiivinen. Urheilija hoitaa kaiken valmistautumisen mahdollisimman itseohjautuvasti, omaan vireeseensä nähden parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka itseänikin jännittää kaikki startit tosi paljon, paljon tai ainakin semisti, niin urheilijaa hyvin todennäköisesti jänskättää vielä enemmän. Siksi pyrin olemaan pääosin rauhallinen ja luomaan omalta osaltani rentoa ilmapiiriä ennen kisoja. Välillä se onnistuu paremmin, välillä…  niin välillä olisi varmasti parempi pysytellä etäämmällä 🙂

Koutsinkin kisapäivä on aika totaalinen. Tänäänkään ennen hallille lähtöä (n. klo 10.30) ei oikein osannut tehdä mitään järkevää. Olo kisapäivänä on aina jotenkin rauhaton ja keskittyminen mihinkään älylliseen on normaaliakin heikompaa 🙂 Omissa kisoissamme hommiini kuuluu joitain pienehköjä toimitsijatehtäviä, mutta pääosin saan keskittyä valmentamiseen, muiden valmentajien kanssa spekulointiin (osin p….jauhantaan 🙂 ) ja kisojen seuraamiseen. Tiedän, että kaikissa seuroissa tilanne ei ole näin otollinen. Kiitos seuramme upean toimitsijajengin! … Omien valmennettavien starttien ja lajien lähestyessä ja varsinkin niiden aikana sitä haluaa olla hiukan omissa oloissaan ja seurata suorituksia ns. ”kaikki aistit avoinna”. Hakeutua hiukan syrjään ja keskittyä… No, aina se ei oikein onnistu… Kameraa en halua käyttää, koska silloin hukkuu liian paljon informaatiota. Videot toki katson tosi mielelläni, jos joku on suoritukset ikuistanut… Lajin jälkeen olisi hyvä monesti antaa urheilijan purkaa ensin omat aistimuksensa ja mielikuvansa omassa rauhassaan. Samoin koutsin. Mutta turhan usein sitä ryntää kiireellä analyseeraamaan urheilijan kanssa suorituksia. Niin pääosin tänäänkin. Liikaa intoa ja kokematonta höntyilyä… Aika usein suorituksia tule spekuloitua myös muiden koutsien kanssa, mikä on useimmiten erittäin antoisaa. Siinä saa kuulla muiden kommentit suorituksista ja peilattua niitä omin silmin nähtyyn. Ja samalla, kun tulee puhuttua analyysiä ääneen jollekulle, niin asia avautuu itsellekin.

Hallilta kotio n. 17.30. Syömättä aamupalan jälkeen, tietenkin. Hupshups. Unohtui 🙂 Pikkusaunalenkki, sauna ja sapuskaa. Alkaa kisapäivähökellys väistyä. Valmennusikkunan kirjoittamisen jälkeen kiva urheilupäivä sitten pakettiin kokonaan…

Ai niin, ne kisat. Omien valmennettavien osalta erinomaiset ekat ”kisabileet”. Kaikille enkat 150 metrillä ja Emmalle / Petterille PB:t 300 metrillä. Adan pituuskin oikein ok, vaikka olikin hieman väsy 150 m:n tykityksen jälkeen ja vauhdinjuoksu / merkki ei oikein pelittänyt. Juoksuvideot nähtävillä tästä: https://www.youtube.com/user/JKUvids/videos . Kisakausi jatkuu tiistaina: Emma Tampereella ja Ada Vaasassa. Petterin seuraava kisa sitten lauantaina Hesassa. Palautumisiin (koskee myös valmentajaa)!