Räpsäytetääs tännekin pitkästä aikaa sisältöä! Tässä meikäläisen kuulumisia lähihistoriasta sekä pientä raapaisua urheilijan valinnoista.

Koska Adan viime kirjoituksesta on aikaa ja lienee mielekästä ainakin yrittää rakentaa blogista kronologinen kokonaisuus, otan parilla sanalla kiinni menneeseen hallikauteen omalta osaltani. Syksyn harjoituskausi oli mennyt paria flunssaa lukuun ottamatta hyvin ja lyhyeen hallikauteen ehdittiin buukata lopulta aika läjä startteja. Nelosia tuli neljä, yksi kolmonen, kaksi kakkosta ja yksi 150 metrin kisa, plus 200 m viesti ..jos nyt oikein muistelen. Happohommia aimo kasa. Täytyy sikäli olla tyytyväinen, että paikat kestivät juosta noin monta starttia ilman suurempia ongelmia – viime hallikausi kun meni sivu suun nivusen rasitusmurtuman takia.

Kisojen määrä on yksi asia ja laatu on sitten toinen. Jälkimmäinen kuitenkin se olennaisempi. Tavoitteiden osalta Hippoksen SM-hallit oli ykköskisa ja saaliina 400 metrin hopea sekä 4×200 m viestikulta olivat lähellä nappionnistumista. Ne lopun hapot ja ennen kaikkea Teijulan kova loppukiri veivät vain miehestä voiton. Omissa kisoissa olisi ollut hienoa voittaa, mutta hienot skabat oli joka tapauksessa! Toinen tärkeä kisa, Tampereen hallimaaottelu, puolestaan meni aika vihkoon, juoksutuntuma ei ollut kohdallaan pitkällä radalla. Yleisesti ottaen hallikaudesta jäi tulosten osalta aika keskivertofiilis. Alle 49 olisi mielellään nelkun juossut ja 200 metriäkin luonnollisesti alle 22, kun nyt ajat jäivät himpun verran molempien päälle. Tai sanotaan nyt suoraan, että ennätyksiähän sitä aina lähtee uuteen kauteen hakemaan. Hyvästä kisamäärästä jäi kuitenkin käteen paljon kovia nopeuskestävyyssuorituksia, jotka potkivat harjoitusmielessä hyvin eteenpäin myös keväälle.

Aiturinelikolla hoidettiin 4x200 m homman kotiin.

Aiturinelikolla hoidettiin 4×200 m homman kotiin.

Kevään harjoittelu onkin edennyt myötätuulessa. Juoksua on tullut monipuolisesti, ehkä jopa monipuolisemmin kuin koskaan aiemmin. Lyhyitä pk-lenkkejä ulkona lipsutellen, määräintervalleja radalla eri mittaisina, joista osa hölkkäpalautuksella, unohtamatta kuitenkaan ”tärkeintä” eli nopeuspuolta ja aitomista. Pidemmät aerobiat, joista pisin livahti lähemmäs kolmea tuntia, on kuitenkin paikkojen säästämiseksi tehty laitteilla… Ei tässä miksikään Manniseksi tai Takalaksi ole tarkoitus ruveta 😀 (no offence boys…) Jarkko on myös lanseerannut Emman ja meikäläisen harjoitteluun ns. rääkkireeni -konseptin, jossa ideana on käydä silloin tällöin kunnolla epämukavuusalueella.  Ei 400 metrin harjoittelu muutenkaan toki pelkkää helppoa kikkailua ole, mutta tarkoitus on pistää pikajuoksijaa vähän enempi ahtaalle. Tähän mennessä hallikauden jälkeiset ”rääkit” ovat olleet kovenevat 5×600 metrin mäkivedot Jyväskylän kestojuoksijoille tutussa ”Ulmalan mäessä” sekä kahden kovan treenin päivä täällä Teneriffalla. Tuohon, ainakin allekirjoittaneelle ”tiukahkoon” päivään, kuului aamulla lajitreeni 3×5 aitaa sekä iltapäivällä 2+2×500 metriä niin, että sarjan toisen vedon loppusuoralla tintataan sen verran kuin kintuista vielä lähtee.

Vedin nuo 500set yhdessä tanskalaisen Nikolau Hartlingin kanssa, joka on juossut aidat 50,02 – sekunnin minua kovempaa – ja hallissa 800 metriä 1,50 ja risat. Kaveri tulee, kuten päätellä voi, enempi kestopuolelta, joten siinä oli kova jänis – ja loppusuorat hän menikin kyllä menojaan. Viimeiseen vetoon lähdettäessä oli meikäläisen reidet jo aika täyden tuntuiset ja ajatuksena, että maalissa melko varmasti puhutaan sitten norjaa. Kovillehan viimeinen 300 metriä otti, mutta eipä norjalaisuus ollut lopulta edes huulilla. Olen varmaan tullut vanhaksi… Tarkemmin kiinnostuneille 500 m palautukset olivat 4’/8’ ja meikäläisen ajat 1,26, 1,17, 1,23 ja 1,17. Saman päivän aamuna vedimme tosiaan Hartlingin kanssa viittä aitaa, oikein onnistuneita treenejä olivat molemmat! …ihan omaa lajiakin on päästy siis tekemään toden teolla, joka ansaitsisi kyllä roolin muuallakin kuin sivulauseessa 🙂

500sia Tanskan Hartlingin peesissä.

500 m vetoja Tanskan Hartlingin peesissä.

Teneriffasta kun tuli jo mainittua, niin tulimme koko JTeamin voimin tänne lämpöön huhtikuuksi ja reissu on nyt siis puolivälissä. Se tarkoittaa minun kohdallani samalla myös kolmen päivän kevyempää jaksoa: aerobia, hieronta, lepo… paitsi että hieronta juuri peruuntui, kun paikallinen tekijä Jose sairastui. Omatoimiseksi huolloksi siis menee. Se on tullut muutenkin tutuksi, joka treenipäivän toinen harjoitus kun on suurilta osin huoltoa. Rytmitys on muuten täällä ollut kolme treenipäivää ja yksi lepo.

Kaikki on mennyt so far so good, oikeastaan oikeinkin hyvin. Samalla kun lepuutellaan paikkoja, on paremmin aikaa kirjoitella myös näitä kuulumisia. Leirielämän yksinkertaisuus on kyllä aika luksusta, vaikka asummekin asunnoissa emmekä täyden ylläpidon hotellissa. Piti tehdä ennen reissua aika tiukka rypistys opiskeluissa ja vaikka treenit kulkivat kotonakin mallikkaasti, on mukava päästä tekemään täällä urheilua optimaalisemmin. Tuosta optimaalisuudesta ja kompromissien tekemisestä on tullut Jarkonkin kanssa juteltua täällä jonkin verran. Usein urheilijat tai valmentajat eivät edes huomaa tekevänsä niitä, koska normit ohjaavat tekemään asiat samaan suuntaan kuin kaikki muutkin. Helposti sovitetaan asiat yhteen tai sopeudutaan vallitsevaan tilanteeseen, eikä osata tai olla valmiita muokkaamaan tilannetta urheilulle suotuisammaksi. Monesti kovaäänisemmät saavat enemmän resursseja ja ujommat vähemmän. Kiltit eivät vaadi mitään eivätkä sano ”ei” mihinkään, jos heidän taustallaan ei ole sopivaa puhemiestä. Persoonaansa on vaan aika vaikea mennä muuttamaan. Itsekään en varmasti ole näissä asioissa mikään mallioppilas, vaikka koenkin tehneeni paljon urheilumyönteisiä valintoja matkan varrella. On aika luonnollista, ettei kaikkia munia laiteta samaan koriin – tai kehdata vaatia tarpeeksi.

Yhtä kaikki, moiset rypistykset koulun puolella alkavat minulla käydä vähiin, sillä tutkintoa varten on jäljellä enää työn alla oleva gradu sekä yksi syventävä kurssi. Maisteri-Monniksi on tarkoitus valmistua alkuvuodesta 2018. Katsotaan, miten ”urheilun ulkopuolinen” elämä jatkuu opiskelun jälkeen… saa heittää kompromissit minimoivia työtarjouksia 😉

-Petteri

Ps. Kovasti puhetta tuli puhetta ensimmäisessä persoonassa, eikä juuri mitään muusta tiimistä. Adan ja Emman kuulumisia (hieman tiiviimmässä muodossa) voi lukea ja katsella meidän Facebook-sivulta ja kunkin Instagramista, linkit löytyvät JTeamin etusivulta 🙂 Jarkkokin lupasi palata valmennusikkunan ääreen piakkoin! 😛