2016 on ollut mulle aika merkittävä vuosi urheilun kannalta. Oon saanut paljon uusia kokemuksia ja ystäviä, sekä oon oppinut mielestäni aika paljon. Moni asia on tullut mulle myös uutena tai oon tehnyt jotain ihan ensimmäistä kertaa. Vuosi on mennyt monella tapaa vaihtelevasti, mutta kokonaisuutena sanoisin, että 2016 oli aika hyvä vuosi. Nyt tuntuu, että voi sanoa pärjänneensä yleisurheilussa ihan hyvin: 10 SM-mitalia, EM-kisaedustus, Kalevan kisojen finaali, maaotteluedustus ja pääsy nuorten maajoukkueeseen. Kuitenkin motivaatio, sekä nälkä reenata ja kisata on kasvanut entisestään.

Syksyn 2015 treenit oli mennyt tosi hyvin ja ilman suurempia ongelmia. Hallikauden avaus menikin suunnitellusti ja juoksin mm. 150 metrillä reilun ennätyksen. Välissä tuli flunssaa ja ehkä osittain siitäkin johtuvia sisäilmaongelmia ja jouduin jättämään muutamia kisoja ja treenejä välistä. Flunssa pitkittyi, mutta pystyin silti tekemään hallikauden normaalisti loppuun, ja aikuisten, sekä nuorten SM-kisoista tulikin hyviä sijoituksia ja 3 mitalia.

Kevään harjoittelussa keskityttiin myös 7-otteluun (ja harjoiteltiin sen avulla muissakin lajeissa tarvittavia ominaisuuksia), minkä takia tuli tehtyä paljon lajitreenejä. Mm. se aiheutti penikkavaivoja ja tein paljon juoksutreenejä esimerkiksi vedessä. Penikoiden takia en pystynyt tekemään kovin paljon loikkia ja erilaisia hyppelyitä, mistä olisi ollut hyötyä. Kevät ei mennyt ehkä ihan niin hyvin kuin syksy, mutta huono se ei kuitenkaan ollut.

Huhtikuussa olin ensimmäistä kertaa etelän leirillä yleisurheilun parissa. Muut tiimin jäsenet oli jo Etelä-Afrikan Potchefstroomissa ja me tultiin toisen tytön kanssa muutama viikko perässä. Matkustus ei sujunut ihan ongelmitta kun jouduttiin puuttuvien lupapapereiden takia mm. jäämään Pariisiin yöksi. Matka kestikin yhteensä yli 50h… Leiri jäi omasta mielestä aika lyhyeksi, mielellään olisi voinut vielä jäädä pariksi viikkoa Afrikan lämpöön. Siellä treenit kulki penikkaongelmia lukuunottamatta mallikkaasti.

img_0899

Vikan treenipäivän happovetoja aitojen kanssa Etelä-Afrikassa.

Kesän alussa tuli taas sairasteluja ja kisat ei lähteneet sujumaan niin kuin reenikauden perusteella olisi voinut olettaa. Tähtäin oli U18 EM-kisoissa ja ajateltiin sitten keskittyä vähäksi aikaa siihen lajiin mikä kulkisi parhaiten. Tässä tapauksessa se oli pituus. Kisaaminen oli aika väsynyttä ja esimerkiksi pituuskisassa saattoi käydä niin, että ei oikein viimeisissä hypyissä ollut tehoja, mikä oli mulle tosi epätyypillistä. Myöhemmin todettiinkin alkava mykoplasma ja aloitin antibioottikuurin. Sain onneksi EM-rajan kuitenkin hypättyä.

Georgian reissu, mun eka arvokisareissu, oli tosi mielenkiintoinen ja opettavainen. Karsinnassa hyppäsin ehkä kesän parhaan hypyn, mutta vaihtelevien tuuliolosuhteidenkin takia ponnistus tuli todella kaukaa. Tulokseksi jäi 585 ja 14. sija, vaikka finaaliin olisi ollut hyvät mahdollisuudet. Alun majoitussähläys ja huonot ruuat lukuunottamatta matka oli hyvä. Pääsin näkemään millaista on kisata kansainvälisellä tasolla ja sain hyvää kokemusta tulevia reissuja varten.

kkk

Ekaa kertaa suomi-kamat päällä Tbilisissä!

 

Kalevan kisat ei menneet omalta osalta ihan putkeen, mutta irtosi sieltä kuitenkin finaalipaikka pituudessa. Tarkoituksena oli juosta myös 200 metriä, mutta raja jäi tekemättä kun kaaduin karnevaalien 200 metrin kisassa pari metriä ennen maalia (en itsekkään oikein tiedä miten tällä matkalla on mahdollista kaatua, mutta nyt se on todistettu… :D). Onneksi olkapäiden ja polvien haavat ehti vähän parantua Tbilisin EM-kisaan, vaikka niiden kanssa sai olla todella tarkkana tulehtumisriskin takia. Oulussa pituuden finaalissa oli kisoista paras tunnelma ja eniten ihmisiä katsomassa missä olen ollut itse urheilemassa. Tuli niin hyvä fiilis ja energia kun koko katsomo kannusti. Näitä kokemuksia mielellään lisää!

_full-1

Tämä kuva kuvastaa hyppyjen onnistumista Kalevan kioissa…

 

Omissa SM-kisoissa tein monelle todella erikoiselta kuulostavan yhdistelmän; pituus, seiväs ja 400m aidat. Nämä on sellaisia lajeja joita ei monesti nää saman urheilijan tekevän. Ne onnistuivat mulle kuitenkin aikataulullisesti lajiyhdistelmistä parhaiten ja kaikissa oli mahdollisuus mitaliin, mikä tietäisi seuralle pisteitä. Viikonlopun saldona olikin kolme hopeaa.

Loppukesästä tuli taas pari pidempää ”flunssajaksoa”, enkä oikein pystynyt harjoittelemaan kunnolla. Esimerkiksi SM-moniottelut jäi välistä ja jouduin lähtemään Suomi-Ruotsi maaotteluun puolikuntoisena, yksi valmistava treeni takana 400m aitoihin. Pystyin siinä juoksemaan kuitenkin ihan SM-kisoissa juoksemani ennätyksen pintaan, mikä riitti 3. sijaan. Varsinkin juoksujen osalta kesän tulokset jäi paljon odotettua alhaisemmiksi.

jkjk

Ruotsi-ottelussa oli ryhmähenki katossa!

 

Peruskuntokauden alussa sain terveysasiat hoitoon ja oon päässyt melkein koko syksyn treenaamaan terveenä. Ollaan jätetty treeneistä pois seiväs ja moniottelu kokonaan. Panostus on ollut perusominaisuuksissa: nopeudessa, voimassa ja peruskestävyydessä. Näissä kaikissa on menty paljon eteenpäin.

img_4134

JTeamin peruskuntokauden kick-off Piispalassa ja erilaisissa luontokohteissa.

 

Urheilun lisäksi käyn koulua Schildtin (Voionmaan toimipisteen) urheilulukiossa. Syksyllä mulla oli ekat kirjoitukset, jotka menikin aika hyvin! Urakka jatkuu keväällä ruotsin ja biologian merkeissä… Tahti on 3,5 vuotta eli noin vuoden päästä pitäisi olla lakki päässä. Monet on ihmetelleet miten käyn lukiota jo 3. vuotta, ja syy tähän on että oon aloittanut koulun vuotta aikaisemmin kuin normaalisti.

Joulukuussa olin ensimmäisellä nuorten maajoukkueleirillä Pajulahdessa. En oo aikaisemmin ollut myöskään alueellisilla leireillä, joten tämä oli ensimmäinen kerta yleisurheiluleirillä muun kuin oman porukan kanssa. Oli hauska päästä reenaamaan myös muiden saman lajin urheilijoiden kanssa ja näki vähän miten he harjoittelevat. Uusia liikkeitä ja tapoja tehdä asioita tuli myös paljon.

Syksyn mittaan mukaan on tullut lisäksi yksi uusi laji, kolmiloikka. Se on mennyt yllättävän hyvin eteenpäin, ja oon parantanut esimerkiksi kaikkia loikkatestejä paljon. Tällä hetkellä pisin vauhti millä ollaan hypätty on 8 askelta. Hallikaudella kokeilen kisata loikassa ja odotan sitä kyllä innolla! Kausi alkaa mulla kotikisoilla 14.1 ja kestää luultavasti maaliskuun puolelle. Nyt vielä pari viikkoa kisoihin valmistavia treenejä ja sit pitäis olla aikalailla ready to go!

Hyvää alkavaa vuotta 2017 kaikille 🙂

-Ada